Information

Morane-Saulnier M.S.50


Morane-Saulnier M.S.50

The Morane-Saulnier M.S.50 was a parasol-wing primary trainer produced in 1924, and that differed from the earlier M.S.35 in having an improved wing. It wasn't ordered by the French military, but did sell to Finland in small numbers. The M.S.50 first appeared in 1924, and had a straight parasol wing with rounded tips and an improved aerodynamic profile. The M.S.50C was powered by a 120hp Salmson 9Ac radial engine. Six aircraft were sold to Finland in 1925, and remained in service until 1932. At first they had the serial numbers 2G6 to 2G11, later changed to M.S.51 to M.S.56. Two variants were produced - the M.S.51 with an inline engine and the M.S.53 with swept back wings. The M.S.53 was then developed into the M.S.129, which was produced in small numbers and then into the M.S.130, which was ordered by the French armed services.

Engine: Salmson 9Ac radial engine
Power: 120hp
Wing span: 38ft 4 3/4in
Max Speed: 104mph


Morane-Saulnier MoS-50

This article does not contain any citations or references. Please improve this article by adding a reference. For information about how to add references, see Template:Citation.

Morane-Saulnier MoS-50 (also MS.50) was a French trainer aircraft of parasol type from 1924. The twin-seat monoplane aircraft was of wooden construction. It was one of the last aircraft to have a rotary engine - a 130 hp Clerget 9B.

In 1925, six MS.50Cs were sold to Finland, where they were used as trainers until 1932. It was very popular in service. Five aircraft of the modified type MS.53 were sold to Turkey.


Post by BIGpanzer » 05 Oct 2005, 18:42

Post by BIGpanzer » 05 Oct 2005, 22:52

Just tried to find some info about French monoplane fighters Gourdou-Leseurre GL-21 C.1 (GL-21 B.2 and GL-22 B.3) in Finnish service. Finland bought and used 19-20 fighters in 1923-1931 and was the main consumer of that type of fighters.

Post by Harri » 05 Oct 2005, 23:51

Yes, there is one restored Gourdou-Leseurre left in that aviation museum. The plane is very rare and this one is without doubt one of the real "pearls" among the many rare planes in museums in Finland. Actually there is also one full Bristol Bullldog IVA in Finland but AFAIK it is not restored.

The latest project in Central Finland Aviation Museum is currently is the restoring of the world's only genuine Bristol Blenheim Mk. IV (although Finnish made of Jugoslavian parts) from the year 1944. Other "Blenheims" elsewhere are actually Canadian Bolingbrokes.

Anyway an interesting link!

Post by BIGpanzer » 05 Oct 2005, 23:56

Harri, thanks a lot for your info about the equipment and organization of Finnish Air Force. Excellent! I only don`t understand for sure what does mean "Aviation Station" (LA)? Airfield for 1-several squadrons (LLv) or more higher unit (as regiment or smth like this)?

As for the location of the Finnish airfields in 1920s-1930s: were they almost the same as during the Winter War or not? (probably, many new were built. ). Do you know something about the location of Finnish airfields before Winter War?

Post by Harri » 06 Oct 2005, 00:49

Flying Regiments and Separate Squadrons (I think they had bigger HQ than a normal squadron) were called like that for a while between 1933 - 1938. The better translation of "Lentoasema" (abbreviation LA also LAs.) is "Airport" or "Aerodrome" and also "Airbase".

More about translations:
"Eskaaderi" = literally Squadron and also Fleet (equal to Flying Regiment)
"Laivue" or "Lentolaivue" = literally Squadron or Flying Squadron


This is the short "full history" of the Flying Regiment 2 (by Atso Haapanen, page 243):

- Hermanni Airbase [Hermannin lentoasema] established in 1918 at Helsinki

-> Flying Detachment 2 [Lento-osasto 2] since 1.8.1918, moved from Helsinki to Santahamina (at Helsinki too) on 1.10.1918

-> Aviation Detachment 2 [Ilmailuosasto 2] since 14.3.1919, moved from Santahamina to Utti on 1.7.1919

-> Aviation Detachment 1 [Ilmailuosasto 1] since 1.4.1921, since 1.1.1922 with
--- Combat Squadron [Taistelulaivue], since 23.6.1923 Fighter Squadron [Hävittäjälaivue] and
--- Tiedustelulaivue [Reconnaisance Squadron]

-> Fighter Fleet [Hävittäjäeskaaderi] with three fighter squadrons and Land Reconnaissance Squadron [Maatiedustelulaivue] since 1.3.1924

-> Land Flying Fleet [Maalentoeskaaderi] since 1.4.1926 with
--- Fighter Squadron and
--- Reconnaissance Squadron

-> Airbase 1 [Lentoasema 1] since 15.7.1933 with
--- Fighter Squadron (since 10.10.1934 LLv.24) and
--- Reconnaissance Squadron (since 10.10.1934 LLv.10)

-> Flying Regiment 2 [Lentorykmentti 2] since 1.1.1938 with
--- LLv.26
--- LLv.24

As can be sen Airbases were renamed as Flying Regiments (and Separate Squadrons) in 1938 when Finnish Air Force was largely reorganized.

Actually I do. I'm collecting a full list (with a map) of all Finnish airfields used between 1939 - 1945 but it is not quite ready yet. Here is the list of airfields based on Atso Haapanen's books:

"Airfields" in Finland in 1919

Santahamina (Helsinki)
Lappeenranta
Utti
Perkjärvi

Maritime airbases:
Hermanni (Helsinki)
Turku
Viipuri
Koivisto

Smaller maritime aircraft bases:
Sortavala
Salmi


Military Airfields in Finland in 1936

Utti
Kaukjärvi
Santahamina
Kauhava
Laajalahti (Kokkola)
Ravikangas (Heinjoki)
Suur-Merijoki
Käkisalmi
Sakkola
Römpötti
Immola
Puumala
Paakkola
Siikakangas

Under construction:
Joroinen
Suistamo
Karvia

Under planning (-> name used later):
Vierumäki (-> Vesivehmaa)
Joensuu (-> Onttola)
Alajärvi (-> Menkijärvi, also called Mänkijärvi)
Lappeenranta (original "airfield" was only an old cavalry training field)
Mensuvaara (Uukuniemi, also Mensunkangas)
Jyväskylä (-> Luonetjärvi)


Civilian airfields in Finland in 1936

Turku (Artukainen)
Tampere (Härmälä)

Under construction:
Helsinki (Malmi)
Mikkeli
Oulu
Vaasa (Mustasaari)


This list is not quite complete and by 1939 there were nearly the double amount of airfields in use. There were numerous temporary airbases during the Winter War. They were on frozen lakes usually rather close to some "real" airbases.

Here is the "Utti Airbase" page (fortunately only in Finnish) which contains some photos and a map of airfields in South-East Finland.:
http://personal.inet.fi/yhdistys/kymenl . ikohta.htm

Did you see that page (with pictures) on Breguet under resotration?
http://www.k-silmailumuseo.fi/?action=juttu&ID=10

Post by BIGpanzer » 06 Oct 2005, 22:26

Thanks a lot as always, Harri!
A very interesting info about Finnish Flying Regiment 2 and the list of Finnish airfields of preWWII-period is also very useful.

As for the link - I like this phrase:

Fortunately for you, for me - unfortunately, as I don`t know Finnish and its quite hard to translate Finnish texts with vocabulary (easier than Russian texts, but still hard)
But really interesting link and map

As for the preserved airplanes of the described period (Liberation War - Winter War). Do you know this excellent page, by the way? This is one of my favourite (about preserved axis planes, I am giving the link to Finland):
http://www.preservedaxisaircraft.com/Fi . innish.htm

Post by Harri » 06 Oct 2005, 23:35

Post by BIGpanzer » 06 Oct 2005, 23:51

Post by BIGpanzer » 08 Oct 2005, 23:31

Some short info about maritime, ambulance, transport and communication Junkers K 43 (W 34) in Finnish Air Force.
Finland bought 1 Junkers W 34fa (single-engine 3 - 6 seater) from Germany and 6 of its military conversion (light bomber/reconnaissance) K 43fa from Sweden.The German W 34fa arrived on 30 September 1930 and Swedish F 43fas arrived on 9 April 1931.

Aircrafts had numbers JU-122 - JU-128 and the following units operated with them in 1930s: MeLE (1931), MeLAs (1931-33), 1. Er.MLL (1931-33), MLE (1933), KoeL (1933-37), LA 6 (1933-38 ), LA 2 (1933-38 ), Er.LLv (1938-39), LLv 16 (1938-40).

Also in the 1930's Finnish Coast Guard received 3 Junkers F 13fe aircraft (single-engine 2 + 4-5 seater) for liaison and transport duties.

Post by BIGpanzer » 09 Oct 2005, 20:59

As I`ve mention in the list of Finnish aircrafts somewhere above Finland used Levy GL.40HB2 Type R (1919-1923, 12 copies). Does somebody know any info about the service of that aircraft in young Finnish Air Force? Also any info about that plane is also very welcome as I know very few about such plane of French construction (this is a single engine biplane flying boat).

Thanks in advance, BIGpanzer

Post by BIGpanzer » 11 Oct 2005, 22:08

Nobody knows? It`s a pity.
In fact it is extremelly hard to find any info about the use of foreign-built aircrafts in Finnish Air Force in 1920s, at least the list of the units which used the specific model of the aircraft.

For example - British biplane fighter Martinsyde F.4 Buzzard (Finland acquired 1 in 1923 and 14 in 1927). Thanks to Harri (see his data for 1934 above) - LA 1 still used 4 Buzzards and Ilm.K used also Buzzards (unknown amount, probably air fighting schools used Buzzards till 1939). But I couldn`t find data for 1928 for all 15 Buzzards. They had MA-.. aircraft marking code since 1927 - see http://www.virtualpilots.fi/en/hist/WW2 . d=feedback

Any help with Martinsyde F.4 Buzzard in Finnish Air Force, please.

Post by Harri » 12 Oct 2005, 20:11

Atso Haapanen mentions in his book that they were received summer 1919. The order consisted of 20 Breguet 14.A2 floatplanes and 12 Georges Levy R flying boats. Breguet was an excellent reconnaissance and light bomber aircraft but Georges Levys were bad and Finnish pilots called it a "flying coffin" (have I heard this same name somewhere before. ) due to numerous accidents. The one in 1919 donated (from Italy) Savoia S.9 flying boat was much better. There is nothing else on the plane.


Some more information on the early unit and airbases:


Russian / Red airbases in Finland in 1918

Turku
Hermanni (Helsinki) moved to Santahamina
Utti
Koivisto
Sortavala
Lappeenranta

Lento-osasto 1 (Flying Detachment 1) at Sortavala
Lento-osasto 2 (Flying Detachment 2) at Santahamina (Helsinki)
Lento-osasto 3 (Flying Detachment 3) at Utti
Lento-osasto 4 (Flying Detachment 4) at Koivisto
Lento-osasto 5 (Flying Detachment 5) at Turku
1.10.1918- Suomen Lentopataljoona [Finnish Flying Battalion] at Turku
-> 15.10.1918- Lentopataljoona (Flying Battalion) at Santahamina with
--- HQ
--- Training Company
--- Dock Company

Ilmailupataljoona (Aviation Battalion) at Santahamina (Aviation School)
Ilmailuosasto I (Aviation Detachment I) at Sortavala
Ilmailuosasto II (Aviation Detachment II) at Utti (Aviation School)
Ilmailuosasto III (Aviation DEtachment III) at Koivisto
Ilmailuosasto IV (Aviation Detachment IV) at Viipuri (inactive with guard crew only)
Ilmailuosasto V (Aviation Detachment V) at Turku (inactive with guard crew only)

The last ones were suspended soon after that.


The number of aircraft and trained pilots:

1920 18 planes ? pilots
1921 14 8
1922 13 14
1923 18 21
1924 72 29
1925 116 29

As can be seen the lack of trained pilots seem to have been severe in the 1920's. No wonder many of the new planes obtained were elementary trainers or other trainer aircraft.


• Royal Flying Corps •

The following table lists the Morane Saulnier aircraft operated by the RFC (early versions with Gnome engines and then Le Rhone).

French manufactures issued each aircraft with a construction number, which in most cases ran sequentially commencing at 1.

In addition a further sequential 'series number' was issued, commencing at 1 for the first aircraft of each series. Similar types were considered to be one series: for example the Morane L and Morane LA were both considered to be the 'L' series.

French military aircraft also received a military serial or SFA (Service des Fabrications de l'Aviation) which was shown on the tail of the aircraft, prefixed by a letter code indicating the manufacturer, 'MS' being used for Morane Saulnier.

The system caused much confusion to the RFC and as a result the available records do not allow a complete cross-reference of RFC serials to French identities.

RFC serials 587-598 were Morane G/H Monoplanes built by Grahame-White in the UK


Morane-Saulnier M.S.50 - History

Utin lentotukikohdan käytössä sekä onnettomuuksissa mukana olleet konetyypit kautta aikojen

1910 -luku

Albatros C.III on saksalainen kaksipaikkainen tiedustelukone, jota ensimmäisen maailmansodan aikana tuotettiin Saksassa jopa seitsemässä tehtaassa. Sodan loppupuolella tyypillä oli käyttöä enää koulukoneena. Kaksi konetta ostettiin Saksasta maahamme 1919. Toinen tuhoutui piakkoin moottoripalon takia ja toinen syöksyi maahan Utissa 11.3.1920, vänrikki G. R. Michelsson s.10.11.1898 Porvoossa ja sotamies E. V. Joutsela s. 13.05.1898 Tampereella, saadessa surmansa. Viimemainitussa tapauksessa syyksi epäiltiin sabotaasia.

Kärkiväli 11,17 m, pituus 7,9 m, lentopaino 1 345 kg ja suurin nopeus 140 km/h

Nieuport 23. Gustave Delagen suunnitteleman koneen ensilento lennettiin vuonna 1916. Kone kehitettiin Nieuport 17-koneen pohjalta vahvistamalla rakenteita, ulkoisesti koneet eivät poikenneet toisistaan kuin pienten yksityiskohtien osalta.

Nieuport 23:n kärkiväli oli 8,16 m, pituus 5,8 m, lentopaino 560 kg ja suurin nopeus 165 km/h.

Italialainen S.I.A.I. S.9 eli Savoia on italialainen kaksipaikkainen lentovene, joka on kehitetty ranskalaisen F.B.A. -lentoveneen pohjalta. Suomeen saatiin lahjoituksena yksi 1919 ja se tuhoutui seuraavana vuonna. Kesällä 1920 saatiin varat vielä kahden koneen hankkimiseksi. Italiasta Suomeen lennettäessä ne tuhoutuivat 7.9.1920 Alppeja ylitettäessä. Majuri Väinö Mikkola s. 3.3.1890 Kouvola, luutnantti Äly Durchman s. 31.3.1894 Tampere, vänrikki Carl-Erik Leijer s. 2.6.1897 Kouvola ja italialainen mekaanikko Carlo Riva menehtyivät. Syyksi on arveltu sabotaasia, mutta kirkkaan ilman turbulenssikaan ei liene pois suljettu. Syy ei ole selvinnyt. Tuhoutumispäivästä tuli Suomen ilmavoimien vainajien muistopäivä.

Kärkiväli 13,2 m, pituus 10 m, lentopaino 1 740 kg ja suurin nopeus 170 km/h.

D.F.W. C.V on saksalainen kaksipaikkainen tiedustelukone. Se oli varsin hyvä lento-ominaisuuksiltaan ja eräs eniten valmistettuja saksalaistyyppejä ensimmäisen maailmansodan aikana. Koneen lento-ominaisuudet ja suorituskyky olivat sen aikaiselle koneelle poikkeuksellisen hyvät. Koneita saatiin ostettua kaksi maaliskuussa 1918, mutta käyttö kansalaissodassa jäi olemattomaksi. Koneet tuhoutuivat 1919 ja 1921.

Kärkiväli 13,3 m, pituus 7,9 m, lentopaino 1 430 kg ja suurin nopeus 160 km/h

Nieuport 10 on ranskalainen kaksipaikkainen tiedustelukone, jota valmistettiin lisenssillä Venäjällä. Tyyppi oli ensimmäisen maailmansodan alkupuolen menestyksekkäitä kehitelmiä. Koneita saatiin vuonna 1918 kolme, joista kaksi lahjomalla Pietarista ja yhden sotasaaliina. Yhtä konetta käytettiin lukuisiin tiedustelulentoihin kansalaissodassa. Nieuport-tiedustelukoneet tuhoutuivat kuitenkin varsin pian eri syistä, viimeinen maaliskuussa 1919.

Kärkiväli 7,8 m, pituus 6,9 m, lentopaino 658 kg ja suurin nopeus 140 km/h.

Utin lentotukikohdan käytössä sekä onnettomuuksissa mukana olleet konetyypit kautta aikojen

1920 -luku

Caudron C.60 oli ranskalainen kaksipaikkainen koulukone, joita oli Ilmavoimilla käytössä 64 kappaletta vuosina 1923–1936. Nämä merkittävät koneet olivat vilkkaassa käytössä, ja tyyppiä pidettiin turvallisena koulukoneena, joka oli vielä taitolentokelpoinenkin. Useat "Umpirunko-Caudronit" rakennettiin käytännössä uudestaan vaurioiden jälkeen jopa kahteen–kolmeen kertaan.

Caudron C.60:n kärkiväli oli 10,24 m, pituus 7,8 m, lentopaino 862 kg ja suurin nopeus 150 km/h.

Gourdou-Leseurre GL-21 B2 ja GL-22 B3 -koneet olivat ranskalaisia yksipaikkaisia hävittäjiä. Niistä muodostettiin ensimmäinen täysivahvuinen hävittäjälaivue ja niillä luotiin suomalaisen hävittäjäkoulutuksen pohjaa. Lentoominaisuuksiltaan hyvät "Gurduut" olivat vilkkaassa käytössä vuodesta 1923 lähtien, mutta rakenne ei ollut järin kestävä ja koneet siirrettiin harjoituskoneiksi 1927. Viimeinen kahdestakymmenestä koneesta poistettiin 1931.

Gourdou-Leseurrejen kärkiväli oli 9,62 m, pituus 6,63 m, lentopaino 960 kg ja suurin nopeus 190 km/h.

Martinsyde F.4 Buzzard oli englantilainen yksipaikkainen hävittäjä, joka nipin napin jäi ehtimättä ensimmäiseen maailmansotaan ja jonka hävittäjien parhaimmistoon se olisi ilman muuta kuulunut. Ilmavoimille tilattiin vuonna 1923 yksi konevertailukoneeksi, ja vuonna 1927 hankittiin 14 lisää korvaamaan Gourdou-Leseurrea. "Martinsaikkari" tunnettiin hyvänä koneena. Keski-Suomen ilmailumuseossa oleva MA-24 on ainoa maailmassa säilynyt Martinsyde-lentokone koko tehtaan tuotannosta. Ilmavoimien 15 Martinsydea olivat käytössä vuosina 1923–1939.

Martinsyden kärkiväli oli 9,98 m, pituus 7,71 m, lentopaino 1 265 kg ja suurin nopeus 230 km/h.

Gloster Gamecock II oli englantilainen yksipaikkainen hävittäjä. Vuonna 1927 hankittiin Ilmavoimille malliksi yksi kone, jota seurasi keväällä 1928 vielä toinen sekä valmistuslisenssi 15 koneelle. Hankinta oli erittäin onnistunut, ja se loi pohjaa suomalaiselle hävittäjätoiminnalle GourdouLeseurren ja Martinsyden saappaanjäljissä. "Kukko" oli ensimmäinen Suomessa sarjana valmistettu hävittäjä. Tyyppiä oli Ilmavoimilla käytössä 17 konetta vuosina 1927–1944.

Gamecockin kärkiväli oli 9,15 m, pituus 6,5 m, lentopaino 1 317 kg ja suurin nopeus 230 km/h.

Morane-Saulnier M.S.50C oli ranskalainen kaksipaikkainen koulukone. Seoli tyypillinen Morane-Saulnier -tehtaan parasol- eli ”päivänvarjo” -konstruktio, jossa siipi oli tuettu ylös rungosta. M.S.50. -koneen lentoominaisuudet olivat hyvät ja se oli erittäin suosittu ohjaajien keskuudessa. Taitolentoa sen rakenne ei kuitenkaan kestänyt. Ilmavoimilla oli käytössä vuosina 1925–1932 kuusi konetta.

Morane-Saulnier M.S.50C:n kärkiväli oli 11,7 m, pituus 7,6 m, lentopaino 860 kg ja suurin nopeus 170 km/h.

Utin lentotukikohdan käytössä sekä onnettomuuksissa mukana olleet konetyypit kautta aikojen

1930 -luku

Aero A-32 GR oli tshekkiläinen kaksipaikkainen tiedustelukone, joka oli suunniteltu Aero A-11:n pohjalta. "Jupiter-Aeroilla" lennettiin paljon, ja tyyppi osoittautui luotettavaksi ja kestäväksi. Se oli harjoituskäytössä Kauhavalla vuodesta 1935. Kuten Aero A-11:lläkin, oli tällä tyypillä käyttö harjoituskoneena oli sotakonekäyttöä ajallisesti paljon pitempi. Ilmavoimilla oli käytössään 16 konetta vuosina 1929–1944.

Aero A-32 GR:n kärkiväli oli 12,4 m, pituus 8,2 m, lentopaino 1927 kg ja suurin nopeus 200 km/h.

Bristol Bulldog IVA ja IIA olivat englantilaisia yksipaikkaisia hävittäjiä. "Nelosta" tilattiin 17 kappaletta vuonna 1934. Bulldog oli ensimmäinen lentokone Suomessa, joka vaakalennossa ylitti 300 km/h nopeuden. Se vanheni sotakoneena hyvää vauhtia ja talvisodan alkaessa oli täysin vanhentunut. Koneet siirrettiin koulutuskäyttöön välirauhan aikana. Talvisodan aikana Ruotsi lahjoitti kaksi Bulldog IIA -hävittäjää, mutta niiden vaikutus koulutuksessa jäi vaurioiden takia vähäiseksi. Maassamme oli käytössä 19 Bulldogia vuosina 1935–1944.

Bulldogin kärkiväli oli 10,26 m, pituus 7,72 m, lentopaino 1860 kg ja suurin nopeus 360 km/h.

VL Viima I ja II olivat kotimaisia kaksipaikkaisia alkeiskoulukoneita. Vuonna 1936 valmistunut Viima I tarvitsi niin paljon uudelleensuunnittelua, että Viima II oli itse asiassa jo eri kone. Ensimmäinen Viima II valmistui 1937, ja hyvät ominaisuudet saivat aikaan 20 koneen lisätilauksen. Viima oli hyvä jatäysin taitolentokelpoinen koulukone ja sen merkitys Ilmavoimille oli suuri. Ilmapuolustusliitolle tehtyjä koneita saatiin myöhemmin lisää niin, että Viimojen lukumääräksi tuli 24 kappaletta. Koneet olivat käytössä vuosina 1936–1962.

Viiman kärkiväli oli 9,2 m,pituus 7,35 m, lentopaino 875 kg ja suurin nopeus 186 km/h.

Utin lentotukikohdan käytössä sekä onnettomuuksissa mukana olleet konetyypit kautta aikojen

1940 -luku

Fokker D.XXI oli hollantilainen yksipaikkainen hävittäjä. Seitsemän konetta tuli Suomeen vuonna 1937, ja samalla hankittiin valmistuslisenssi. Talvisodan alkaessa "Ukko-Mokker" oli juuri ja juuri ajanmukainen ja se oli silloin päähävittäjämme. Tyypin myöhempi Twin Wasp Junior -moottorilla varustettu versio sen sijaan oli heikompi suoritusarvoiltaan. Fokker D.XXI oli määrällisesti tärkeä tyyppi, mutta sen suoritusarvot ja aseistus olivatheikot jo jatkosodan alkaessa. Kaikkiaan 97 konetta lensi ilmavoimissa vuosina 1937–1948

Fokker D.XXI:n kärkiväli oli 11,00 m, pituus 8,20 m, lentopaino 1970 kg ja suurin nopeus 418 km/h.

Morane-Saulnier M.S.406 ja 410 olivat ranskalaisia yksipaikkaisia hävittäjiä. Niitä saatiin lahjana talvisotaan 30, mutta ne eivät ehtineet juurikaan vaikuttaa. Lisäerien ansiosta kone on kolmanneksi yleisin Ilmavoimien hävittäjätyypeistä. Niin sanottu "Mörkö-Morane" tehokkaampine moottoreineen ja aseistuksineen myöhästyi pahasti. Tyypillistä oli varustuksen kirjavuus ja aseistuksen heikkous. Jatkosodan keskivaiheilla "Moraani" oli jo auttamatta vanhentunut ja suoritusarvot muutenkin huononivat kaluston ikääntyessä. Käytössäoli 87 konetta vuosina 1940–1948.

Morane-Saulnierin arvot H-S 12Y -moottorilla: kärkiväli 10,2 m, pituus 8,17 m, lentopaino 2 500 kg ja suurin nopeus 449 km/h.

Fokker C.X oli hollantilainen kaksipaikkainen tiedustelukone ja syöksypommittaja. Suomeen tilattiin neljä konetta ja hankittiin valmistuslisenssi 1936. Fokker C.X oli talvisodan alkaessa päälähitiedustelukoneemme joka teki lähes 600 sotalentoa ja pudotti 60 tonnia pommeja. Sodan alkupuolella "Frans-Kalle" oli käyttökelpoinen kestävän rakenteensa ansiosta,mutta sodan pitkittyessä hitaan koneen tappiot kasvoivat. Sodan päättyessä oli jäljellä vain viisi. Vuosina 1936–58 ilmavoimilla oli käytössä 39 konetta.

Fokker C.X:n kärkiväli oli 12 m, pituus 9,01 m, lentopaino 2 700 kg ja suurin nopeus 356 km/h.

Fokker C.V oli hollantilainen kaksipaikkainen tiedustelukone. Vuonna 1927 yksi D-tyypin kone hankittiin vertailuja varten. Vuonna 1935 maahan saapui 13 ostettua Fokker C.V E -konetta. Talvisodassa koneita käytettiin tiedusteluun ja häirintäpommituksiin lähinnä öisin. Ruotsi lahjoitti kolme CV. E -konetta, ja Norjasta loikkasi saksalaismiehitystä karkuun kaksi C.V D:tä. Sodan alkaessa jo täysin vanhentuneen tyypin käyttö loppui vuonna 1945. Kaikkiaan Ilmavoimissa oli kirjoilla 19 konetta vuosina 1927–1945.

Fokker C.V D:n kärkiväli oli 12,5 m, pituus 9,3 m, lentopaino 2 480 kg ja suurin nopeus 265 km/h.

Gloster Gladiator II oli englantilainen yksipaikkainen hävittäjä. Koneita hankittiin talvisodan sytyttyä Englannista 30 kappaletta, ja Pohjois-Suomea puolustamaan tuli ruotsalainen vapaaehtoislaivue F19 12:lla Gladiatorilla. "Gelli" oli ketterä ja hyvä lentoominaisuuksiltaan, mutta sotakoneena jo ajastaan jälkeen jäänyt ja helposti haavoittuva. Koneen käyttöä, merkitystä ja suoritustasoa kuvannee parhaiten se, että niitä oli jäljellä jatkosodan päättyessä kaksi. Gladiatoreita oli käytössä 30 kappaletta vuosina 1940–1945 ja F19:llä talvisodan aikana vuonna 1940 12 kappaletta.

Gladiatorin kärkiväli oli 9,83 m, pituus 8,36 m, lentopaino 2 206 kg ja suurin nopeus 395 km/h.

Westland Lysander I oli englantilainen kaksipaikkainen tiedustelukone, jonka suunnittelussa tähdättiin lyhyeen lentoonlähtö- ja laskumatkaan. Talvisodan aikana Ilmavoimille ostettiin 17 konetta ja 12 tuli perille, mutta sotaan koneet eivät ehtineet. "Äly-Santeri" tai "Äly" oli suuri, hidas ja kömpelö. Sotien loppuessa vuonna 1945 oli Ilmavoimilla jäljellä lentokuntoisena vain yksi, mikä hyvin kuvaa tyypin käyttökelpoisuuttaja menestystä meillä. Käytössä kaksitoista konetta vuosina 1940–1946.

Lysanderin kärkiväli oli 15,24 m, pituus 9,30 m, lentopaino 2 866 kg ja suurin nopeus 370 km/h.

Fiat G.50 Freccia oli italialainen yksipaikkainen hävittäjä. Tyyppi tilattiin talvisodan kynnyksellä eikä se ehtinyt mukaan tehokkaasti muun muassa Saksan vaikeutettua toimituksia. G.50 oli vielä jatkosodan alkupuolella oloissamme ajanmukainen ja merkittävä hävittäjäkone, joskin huollollisesti vaikea ja työläs kunnossapidettävä. Lento-ominaisuudet olivat erinomaiset, mutta aseistus hävittäjäksi kevyehkö. Vuoden 1944 alussa "Fiiut" siirrettiin koulutuskäyttöön. Fiateja oli käytössä 35 kappaletta vuosina 1939–1946.

Fiatin kärkiväli oli 10,99 m, pituus 7,8 m,lentopaino 2 350 kg jasuurin nopeus 480 km/h.

Curtiss Hawk 75 A-1, 2, 3, 4 ja 6 olivat yhdysvaltalaisia yksipaikkaisia hävittäjiä. Suomi sai ostaa niitä Saksan sotasaalisvarikoista. "Sussut" olivat erittäin hyviä lento-ominaisuuksiltaan, mutta jo jatkosodan puolen välin jälkeen vastustajiin nähden liian hitaita ja heikohkosti aseistettuja. Cyclone-moottorilla varustettujen koneiden suorituskyky oli selvästi parempi, mutta niiden voimalaitteet eivät taas kestäneet käyttöä. Ilmavoimien käytössä oli 45 konetta vuosina 1941–1948.

Curtiss Hawkin arvot P&W R-1830 -moottorilla: kärkiväli 11,37 m, pituus 8,91 m, lentopaino 3 010 kg ja suurin nopeus 435 km/h.

Hawker Hurricane I ja IIA olivat englantilaisia yksipaikkaisia hävittäjiä. Talvisodan aikana britit myivät Suomeen 12 konetta, mutta ne eivät ehtineet mukaan sotatoimiin. Jatkosodassa saatiin sotasaaliiksi Ilmavoimien ainoa Hurricane IIA. Hurricane oli jo toisen maailmansodan alkaessa vanhenemisen partaalla, mutta meillä se oli ensiluokan kalustoa jatkosodan alussa. Vauriot, tappiot ja varaosapuute hiljensivät lennot käytännössä vuoteen 1943 tultaessa ja näiden maineikkaiden koneiden merkitys jäi meillä vaatimattomaksi. Hurricaneja oli käytössä yhteensä 13 kappaletta vuosina 1940–1944.

Hurricane I:n kärkiväli oli 12,19 m, pituus 9,58 m, lentopaino 2 996 kg ja suurin nopeus 527 km/h.

Petljakov Pe-2 oli yksitasoinen, kaksimoottorinen neuvostoliittolainen syöksypommituslentokone. Koneesta kehitettiin myös hävittäjä- ja rynnäkkökonemuunnos Pe-3. Yksi Pe-3-rynnäkkömuunnos saatiin sotasaaliiksi sen tehtyä pakkolaskun Inarinjärven rannalle marraskuussa 1942 (Silminnäkijöiden kertomuksen mukaan tämä kone putosi kuitenkin jo 11.9.1942. Putoamispaikka Partakko Kauhalahti Inarinjärvi *). Suomen ilmavoimilla oli käytössään kahdeksan ”Pekka-Eemeliä”, joista PE-301 saatiin sotasaaliiksi kyseisen lentokoneen tehdessä vuonna 1943 pakkolaskun Suomen hallitsemalle alueelle. Muut ostettiin Saksasta, kuusi vuonna 1942 ja yksi tammikuussa 1944. Koneen lentoonlähtö- ja laskunopeus olivat suuria — täten kone vaati operointiin pitkiä kenttiä. Kone oli raskas käsitellä pienillä nopeuksilla.
Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Petljakov_Pe-2
*) Erkki Hakkarainen

Petljakov Pe-2:n kärkiväli oli 17,19 m, pituus 12,60 m, lentopaino 7 200 kg ja suurin nopeus 525 km/h.

Petljakov Pe-3 oli yksitasoinen, kaksimoottorinen neuvostoliittolainen syöksypommituslentokone. Koneesta kehitettiin myös hävittäjä- ja rynnäkkökonemuunnos Pe-3. Suomen ilmavoimilla oli käytössään kahdeksan ”Pekka-Eemeliä”, joista PE-301 saatiin sotasaaliiksi kyseisen lentokoneen tehdessä vuonna 1943 pakkolaskun Inarinjärven rannalle. Muut ostettiin Saksasta, kuusi vuonna 1942 ja yksi tammikuussa 1944. Koneen lentoonlähtö- ja laskunopeus olivat suuria — täten kone vaati operointiin pitkiä kenttiä. Kone oli raskas käsitellä pienillä nopeuksilla.

Petljakov Pe-3:n kärkiväli oli 17,19 m, pituus 12,60 m, lentopaino 7 200 kg ja suurin nopeus 525 km/h.

Junkers Ju 52 (kutsumanimeltään Tante Ju, Täti Ju) oli saksalainen matkustaja- ja kuljetuskone, jota Junkers-yhtiö valmisti vuosien 1930 ja 1945 välillä. Puskalentäjät Alaskassa ja Australiassa suosivat tätä konetta, koska se kesti koviakin säitä, lensi vakaasti suurellakin kuormalla ja sieti mainiosti ala-arvoisiakin lentokenttiä. Tunnetuin koneista oli Kaleva, jonka neuvostoliittolaiset pommikoneet ampuivat alas Suomenlahdella 14. kesäkuuta 1940.

Ju 52:n kärkiväli oli 29,25 m, pituus 18,90 m, lentopaino 10 990 kg ja suurin nopeus 265 km/h.

Messerschmitt Bf 109 G oli saksalainen yksipaikkainen hävittäjä. Koneita saatiin ostettua Saksasta yhteensä 164 kappaletta, neljä jäi vaurion takia tulematta ja yksi piti heti palauttaa. Tyyppi edusti hankintahetkellä täysin käyttökelpoista kalustoa toisen maailmansodan mitassa ja oli jatkosodan loppupuolella ainoa ajanmukainen ja siten ylivoimaisesti tärkein hävittäjämme. "Mersuistamme" alatyyppi G-2:ta edusti 49, G-8:aa kolme, G-6 AS:ää kolme ja G-6:tta 109 konetta, ja niitä käytettiin vuosina 1943–1954.

Bf 109 G-6:n kärkiväli oli 9,92 m, pituus 9,02 m, lentopaino 3 196 kg ja suurin nopeus 620 km/h.

Tupolev ANT-40 eli SB-2 oli Tupolevin Neuvostoliitossa vuosien 1934–1941 välillä valmistama kaksimoottorinen keskiraskas pommikone. Se oli yksi vertailuryhmänsä parhaista pommikoneista 1930-luvun puolivälissä. Talvisodan aikana Suomeen saatiin sotasaaliina kahdeksan pakkolaskun tehnyttä SB-2 ja SB-2bis-tyyppistä konetta.

SB-2:n kärkiväli oli 22,33 m, pituus 12,27 m, lentopaino 5 732 kg ja suurin nopeus 424 km/h.

Junkers Ju 88 A-4 oli saksalainen kaksimoottorinen ja nelipaikkainen keskiraskas pommikone, joka pystyi vaaka- ja syöksypommitukseen. Kone oli Ilmavoimien sodan aikaisista koneista teknisesti pisimmälle kehitetty ja se oli ajanmukaisin pommittajamme. Sen lento-ominaisuudet olivat erittäin hyvät ja suoritusarvojen puoleenkin se oli paras pommituskoneemme. Moottoreissa oli usein vaurioita, joista aiheutui onnettomuuksia. Junkerseja oli käytössä 24 kappaletta vuosina 1943–1948.

Ju 88:n kärkiväli oli 20,08 m, pituus 14,36 m, lentopaino 13 750 kg ja suurin nopeus 465 km/h.

Dornier 17 Z-1, 2 ja 3 olivat saksalaisia kaksimoottorisia ja nelipaikkaisia pommituskoneita. Koneet saatiin Ilmavoimille Saksasta "Göringin lahjana", vaikka Saksan ilmavoimien käsitys ilmeisesti oli, etteivät omistussuhteet muuttuneet. Koneet olivat hyviä lentää, mutta sodan loppupuolella jo lähes kaiken Suomen käyttämän muun pommituskaluston tavoin toivottoman hitaita. Dorniereita oli käytössä viisitoista vuosina 1942–1948.

Dornier Do 17:n kärkiväli oli 18,00 m, pituus 15,80 m, lentopaino 8 600 kg ja suurin nopeus 410 km/h.

Junkers Ju 87 eli Stuka (saks. Sturzkampfflugzeug) oli saksalainenn syöksypommittaja . Stukalla oli monia ominaisuuksia, jotka vasta myöhemmin tulivat muihin lentokoneisiin. Näitä olivat muun muassa automaattinen oikaisu pommitussyöksyn jälkeen. Se oli tarpeen, koska lentäjät menettivät usein tajuntansa pommitussyöksyn aiheuttamien suurten g-voimien vuoksi. Vastoin yleistä luuloa Stuka ei ollut vaikeasti ohjattava tai kömpelö, mutta hidas. D-5 valmistus alkoi 1944.

Stukan kärkiväli oli 13,80 m, pituus 11,10 m, lentopaino 5 720 kg ja suurin nopeus 350 km/h, syöksynopeus 650 km/h .

Focke-Wulf Fw 190 Würger (suom. lepinkäinen) oli yksipaikkainen yksimoottorinen saksalainen hävittäjälentokone. Fw 190 oli vaativa kone, mutta lentäjän totuttua tehokas. Fw 190:n sakkausominaisuudet olivat vaikeat. Kone kaatui siivelleen tai jopa selälleen. Laskuteline oli jäykkä, joten huolimaton tai väärin arvioitu lasku saattoi ponnahduttaa koneen ilmaan ja edelleen jopa kohtalokkaasti ylösalaisin koneen sakatessa. Valmistus alkoi 1944.

Fw 190:n kärkiväli oli 10,51 m, pituus 8,85 m, lentopaino 4 426 kg ja suurin nopeus 650km km/h

Utin lentotukikohdan käytössä sekä onnettomuuksissa mukana olleet konetyypit kautta aikojen


Socata Rallye

The productive Rallye family is Europe's best light airplane arrangement, and today stays in generation in Poland as the PZL-Okecie Koliber (portrayed independently).

Morane-Saulnier initially outlined the Rallye in light of a late 1950s French government rivalry for a light flying machine. Morane Saulnier's proposal brought about the Rallye, which flew surprisingly on June 10 1959. This first MS-880a model was fueled by a 67kw (90hp) Continental C-90 level four.

Sud Aviation's subsidiary Socata (who assumed control over the Rallye after Morane-Saulnier given way in the mid 1960s) created an extensive variety of Rallye models. The principle two/three seat generation form was the 75kw (100hp) Continental O-200 fueled MS-880b Rallye Club. Other Rallye Clubs were the 78kw (105hp) Potez controlled MS-881 and 85kw (115hp) Lycoming O-235 fueled MS-883. An all the more influential Rallye Club advancement was the 110kw (145hp) Continental O-300 level six fueled Super Rallye (later to turn into the Rallye 150s, then 150st regardless later the Garnement with 155kw (155hp) O-320).

The main genuine four seater was the MS-890 Rallye Commodore, which varied from the Super Rallye in having a higher max takeoff weight and reinforced structure. Conveyances started in 1964. Advancements of the Commodore incorporated the 110kw (150hp) Lycoming O-320 fueled MS-892 Commodore 150 (later the Rallye 150gt), the 135kw (180hp) O-360 controlled MS-893 Commodore 180 (later the Rallye 180gt and after that the Gaillard), the 165kw (220hp) controlled MS-894 Rallye Minerva (later the Rallye 220gt and sold in the US as the Waco Minerva) and the 175kw (235hp) O-540 controlled Rallye 235gt (later the Gabier).

Item changes prompted the Rallye Club based Rallye 100s with two seats and 100st with three seats, both supplanted by the 82kw (110hp) engined Rallye 100st Galopin, the Rallye 125 2+2 seater, the lightweight flyer towing 180t Galerien and the tail dragger Gaucho ag sprayer. French generation stopped in 1983.


Morane-Saulnier M.S.406

  • Type : Fighter aircraft
  • Manufacturer : Morane-Saulnier
  • Introduced : Jan 01 1938
  • Length (m) : 8.17
  • Wingspan (m) : 10.62
  • Maiden Flight : Aug 08 1935
Photo : Metaweb (FB) / GNU Free Documentation License

Obsah

Morane N byl hornoplošník převážně dřevěné konstrukce, s trupem, nosnými a řídícími plochami potaženými plátnem. ΐ] Ačkoliv typ N byl letoun aerodynamicky čistých tvarů, jeho pilotáž byla náročná, vzhledem ke kombinaci tuhosti řízení v příčném směru, které užívalo kroucení křídel namísto křidélek, přílišné citlivosti výškovky a směrového kormidla, a na tehdejší dobu vysoké přistávací rychlosti.

Výzbroj typu N byla tvořena jedním nesynchronizovaným kulometem Hotchkiss ráže 8 mm, střílejícím okruhem vrtule, k jejíž ochraně na ní byly použity ocelové odrazné klíny, stejně jako u typu L. Pozdější odvozené typy I a V užívaly kulomet Vickers ráže 7,7 mm.

Aby byla zajištěna aerodynamická jemnost letounu, byla vrtule opatřena rozměrným kuželem, zvaným „casserole“, který ale způsoboval přehřívání motoru. V průběhu roku 1915 byly vrtulové kužely odstraněny, aniž by se to výrazněji nepříznivě projevilo na výkonech stroje.

Bylo postaveno celkem 49 kusů, ale typ brzy zastaral, vzhledem k rychlému vývoji letecké techniky během války. Poté, co na frontu začaly přicházet modernější Nieuporty Ni 10 a zejména Ni 11, byl jimi na přelomu let 1915 a 1916 u Francouzského letectva rychle nahrazen. U Royal Flying Corps, které typ nasadilo ve větším počtu, byly poslední zachované kusy staženy z prvolininové služby v říjnu 1916. ΐ] Letectvo carského Ruska provozovalo jedenáct kusů typu na jihozápadní a rumunské frontě ještě v červenci 1917. ΐ]


1/3 Scale Morane-Saulnier AI 40-60cc – SEA 358

The Morane-Saulnier AI (MS AI) was a French parasol-wing fighter aircraft produced by Morane-Saulnier during World War I.

he MS AI was the first aircraft to be fitted with a fixed forward firing machine gun, the world’s first fighter, which fired the weapon through the arc of the propeller. It was also one of the world’s first bombers During the first half of 1917, Robert and Leon Morane, and Raymond Saulnier presented their newest fighter aircraft, the Morane Saulnier AI to the French military for review. It was favorably accepted by the French, and as many as 1,210 were produced. It entered service early in 1918 and the new fighter was popular with its pilots, who liked its speed and maneuverability Despite the fact that the Morane’s flight characteristics were well liked by many pilots, the duration of its active combat service was limited to a mere three months. It was withdrawn from combat as a result of unproven but alleged structural failures and reliability problems with the 160 hp Gnome engine. Many remaining aircraft of this type were refitted with smaller, more reliable powerplants and used as advanced trainers for the duration of the war, and post WWI as well.

Famed aviator Charles Nungesser was known to demonstrate his aerobatic skills to the public with his own personal M.S. AI after the war. In 1919, Lt. Temple Joyce became the world’s champion “looper”, completing 300 consecutive loops with his AI. One year later the record was raised to 1,111 consecutive loops performed by Alfred Fronval in his AI. Successful exhibition flying of this type seems to contradict the question of the aircraft’s lack of structural integrity and raise to question just what caused its early issues and true departure from combat duty. The MS AI was used in large numbers by the French. Fifty one were purchased by the US Air Service in France, and were used at their training base at Issoudun. After the war three were sold to Belgium, while single aircraft went to Japan, Switzerland and the Soviet Union.

Seagull Models brings you the historic Morane-Saulnier A-1 in a large 103″ wingspan model giving this giant scale plane flight characteristics similar to its full-scale counterpart! With great details and this awesome finish this model is sure to turn heads wherever you take it! Order your A-1 today and start your own WWI dawn patrol adventure!

Specifications :
• Wing Span: 103 inches
• Wing Area: 1900 sq. in.
• Wing Loading: 30-36 oz./sq. ft.
• Flying Weight: 25-30 lbs.
• Fuselage Length: 68 inches
• Height: 30 1/2 inches
• Engine Size: 40-60 cc Gasoline

Key Features:

* Large 103″ wingspan scale model of the famous Morane-Saulnier A-1

* Strong, yet lightweight design, good for scale and aerobatic flying just like the full scale aircraft

* Plug-in 3 piece wing with fast-connect struts make it easy to transport and fast to assemble

* Scale cockpit is included for added authenticity

* Genuine German Oracover iron-on covering and Scale Color Scheme with flat/matte clear coat paint finish

* Scale landing gear with 1/3 Scale Vintage Wheels and scale Gun kit are all included


Finnish Air Force Morane-Saulnier M.S. 406 1/72 Hobby Boss


Back to the 40's again, this time with a Finnish Morane built from the Hobby Boss kit. It's not a perfect Morane-Saulnier but quite acceptable anyway. I made some small modifications like steel tubing for the wing guns, tailwheel from another Hobby Boss kit and Finnish ultramarine blue swastikas from Revell's Curtiss Hawk 75A kit. This model represents the MS-311 after the full overhaul (=fresh Finnish 'Sotamaalaus' warpaint) in spring 1942 but before the later light blue "DN-väri" undersides paint or the 'shark teeth' decoration nose. The shark's teeth & eyes were included in the box decals, but all wrong so I didn't want to use them.

Paint codes are Humbrol 116 for the "Oliivinvihreä" (dark olive green), Xtracolor X204 for the "Musta" (black) camouflage, Xtracolor X137 for the "Vaaleanharmaa" (very light grey) undersides and Tikkurila Miranol for "Keltainen omakonetunnus" (bright yellow).

Here's a brief history of the original plane (from Keskinen: Suomen ilmavoimien historia, volume 4): Feb.15th 1940 arrived in Finland. June 28th 1940 delivered to LLv 28. June 21st 1941 belonged to 1/LLv 28. Nov.22nd 1941 to full overhaul. Oct.6th 1942 delivered to 1/LeLv 14. Aug.10th 1944 crashed. Three victories scored.

By the way, the yellow paint brand is by the very same company which made the original aircraft paints, going under name Schildt & Hallberg back then. The shade may not be 100% accurate, but close enough for my tastes. Besides, this kit was bought from the Finnish Aviaton Museum so this is quite Finnished model, isn't it?


World War 1

World War 1 saw the introduction of aircraft to the battlefield. Initially, crude wood framed canvas covered aircraft were deployed in light reconnaissance roles. However the combat potential of aircraft was quickly realized and military aircraft development bureaus were established to oversee the development of planes designed for attack, fighter, bombing, and reconnaissance roles.

In the beginning, pilots were armed with conventional handheld firearms to take potshots at enemy scout planes. However research and development of heavier armed planes soon saw the introduction of light machine guns and many methods were attempted to find a way for pilots and gunners to accurately aim. After much trial and error with different configurations, it became clear that the easiest solution was to affix weapons directly to the fuselage or wing of the plane, rather than attempt to manually aim weapons independent of in-flight movement of the aircraft.

The earliest crude iterations of this setup included the Morane Saulnier N which mounted a machine gun directly on the centerline of the fuselage, directly in front of the pilot for relative ease of aiming. However this presented a problem of the bullets hitting the propeller. Initial crude solutions included mounting reinforced steel armor to the propeller to deflect bullets that struck the propeller.

The introduction of the interrupter gear finally solved this problem by a direct mechanical synchronization between the engine’s rotation and the timing of the gun’s firing. This development meant that more robust armaments could be used without the need for a specialized heavy propeller.

As the war raged on in Europe, the British, French, and the Germans engaged in an air arms race driven by constant experimentation and design fads such as the ‘three winged craze’ which spawned the Sopwith Triplane and Fokker Dr.1. Even the slightest edge in speed, armament, or maneuverability could make the difference in air superiority. Pilots’ skills were also constantly put to the test, attempting to push their wood-framed contraptions to the breaking point, often with tragic results.